|
Länsi-Suomen Sotilasläänin komentajan kenraalimajuri Kari Siikin juhlapuhe Naantalin Reserviupseerit ry:n 60-vuotisjuhlassa Naantalin seurakuntakeskuksessa 21.3.2009:
KUNNIOITETUT SOTIEMME VETERAANIT HYVÄT JUHLIVAT RESERVIUPSEERIT HYVÄT NAISET JA HERRAT Minulla on ilo puheeni aluksi tuoda Puolustusvoimien ja Länsi-Suomen Sotilasläänin onnittelut ja tervehdys 60-vuotistaivaltaan juhlivalle Naantalin Reserviupseerit ry:lle. Kunnioitettava saavutus ja omasta puolestani voin sanoa hyvää vuosikertaa. Puolustusvoimissa ja etenkin Maavoimissa olemme viime vuonna läpikäyneet voimakkaan rakennemuutoksen. Tästä ulospäin näkyvimpänä ovat olleet Maavoimien Esikunnan perustaminen Mikkeliin ja alueorganisaatiomme uudistuminen ja ehkä ainakin näin aluksi vähän hankalan tuntuisten esikuntien nimien käyttöönotto - aluetoimisto - vanhempi väki voi samaistaa ne pitkälti sotilaspiireihin (tätä nimeä ei kuitenkaan haluttu ottaa käyttöön). Samaan aikaan saimme uuden selkeyttävän lain puolustusvoimista ja tämän vuoden alusta on hallitus jättänyt eduskunnalle selonteon turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Joten maanpuolustukseen liittyviä asioita on runsaasti "liikkeellä" mediassa ja keskusteluissa. Uusi laki puolustusvoimista selkeytti merkittävästi tehtäviämme (ei sinänsä muuttanut, mutta ne on nyt helppo muistaa ja hahmottaa). Ehdoton päätehtävä on valmistautua ja tarvittaessa toteuttaa Suomen sotilaallinen puolustaminen. Toinen selkeä tehtävä on muiden viranomaisten tukeminen yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvattaessa ja vasta kolmantena tulee usein mediassa näkyvämpi osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan. Näissä kaikissa tehtävissä noudatamme ns. "yhden kanteen politiikkaa" eli emme hanki erikseen materiaalia tai kouluta vain yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseksi tai kriisinhallintaan, vaan käytämme niihin kotimaan puolustusta varten hankittuja valmiuksia ja kalustoja. Selonteon tiimoilta, joka on parhaillaan vielä eduskunnan käsittelyssä, haluan tuoda muutaman asian esille. Valmistelun yhteydessä on keskusteltu reservin suuruudesta. Puolustusratkaisuksi on edelleen ilman suurempaa keskustelua ilman muuta ajateltu yhteiseen asevelvollisuuteen perustuvaa alueellista puolustusta. Yleisellä asevelvollisuudella onkin vankka kannatus ja tuki, sana "yleinen" pätee edelleen. Tässä suhteessa asemamme ja perinteemme ovat aivan toinen kuin Ruotsin. Alueellista puolustusratkaisua joudumme varmaankin modernisoimaan paremmin vastaamaan nykyajan joukkorakennetta, aseteknologiaa jne. Selonteko ei tässä vaiheessa pienennä 350 000 sotilaan reserviämme, mutta on odotettavissa, että ensi vuosikymmenellä asiaan varmasti palataan. ltsekin olen suuren reservin kannalla. Vain siten voimme taata - koko maan puolustamisen
- varautumaan asian hoitamiseen pääasiassa omin voimin itsenäisesti
- reservin antaman laajan siviilialojen taidon ja vaihtoehtojen hyödyntämisen.
Toisaalta on paineita sodan ajan vahvuuden pienentämiselle. Näistä tärkein on demografinen kehitys. Käytettävissä olevat koulutetut reservi-ikäluokat pienenevät huomattavasti. Samaan suuntaan vaikuttaa myös puolustusmateriaalin ikääntyminen ja uuden kaluston hinnan jatkuva kasvu. Ei ole (ehkä) varaa varustaa samaa määrää kuin aiemmin. Olisi edesvastuutonta lähettää huonosti varustettuja joukkoja etulinjaan. Mitä sitten mahdollinen reservin muutokset - lukumäärä tai iälliset rajoitukset, joista myös on puhuttu - merkitsevät reservin upseerille. Tästä on varmasti seurauksena uusia haasteita. On kuitenkin muistettava, että ilman hyvin koulutettuja reservin johtajia puolustusvoimat ei pärjää. Toinen fakta on jo nyt vain monivaiheisella ja osin oma-aloitteisella reserviupseeriuralla voi yletä ylimpiin tehtäviin. Pääosin on aloitettava vain joukkueenjohtajatasosta ja perusyksiköistä. Tästä seuraava vaihe on ns. pataljoona-yhtymä tason esikunta ja erityistehtävät. Mitä enemmän erikoistutaan tai mitä ylemmässä portaassa toimitaan sitä laajemmaksi voi ikäskaala tulla. Onhan nytkin jo niin, että moni yli 50-vuotias reservin upseeri on yhtä hyvässä fyysisessä kunnossa kuin 20-vuotias keskinkertainen varusmies. Ja fyysinen kunto - maksimituloksena - ei ole niissä töissä tärkein kriteeri. Olisi hyvä jos tulevaisuudessakin voisimme käyttää reservin upseereita tarvittaessa ainakin 60 ikävuoteen asti. Selonteon käsittelyn ehkä kuumin aihe tulee olemaan 2% määrärahakorotus vuosittain alkaen v2011 viiden vuoden aikana. Eli korkoa korolle laskien noin 10,4 % korotus inflaatiotarkistusten päälle. Vaikka aika on tällainen, niin satsaus on välttämätön ja sillä paikataan pitkäaikaista materiaalihankintojen vajetta, jotta voimme tyydyttävästi varustaa ne jotka palvelukseen kutsumme ja jatkaa nykyisten harjoitusten ja toiminnan laajuutta. Tällä oli tarkoitus myös rauhoittaa mahdolliset joukko-osastojen yhdistämis- ja lakkauttamispaineet. Tärkein perusta laskennassa on jo ennenkin kyllä tunnistettu ilmiö ns. sotatekninen kallistuma - puolustusmateriaali kallistuu nopeammin kuin muu yleinen materiaali. Satsausta ei voida pitää kohtuuttomana eikä minkään tyyppisenä varusteluilmiönä. Hyvät Naiset ja Herrat Haluan myös oikaista oikeaan mittasuhteeseen viime viikonvaihteen uutisen, jonka mukaan Maakuntakomppaniat ja rekrytointi olisivat vastatuulessa. Sanoisin, että uutisten taustat olivat osin oikean suuntaiset, mutta negatiivisväritteiset. Maakuntakomppanioilla on tulevaisuudessa tärkeä rooli mm. - oman alueen sotilaallisissa erityistehtävissä - vaativissakin tehtävissä
- muiden viranomaisten tukemisessa (kuten esim. Nokian vesikriisi osoitti)
- sekä antavat mahdollisuuden aktiivisille reserviläisille toimia ko. joukossa.
Rekrytointi on haasteellista, mutta on muitakin hyvin onnistuneita alueita kuin Helsinki. Minulle sotilasläänin komentajana nämä joukot ovat tarvittaessa tärkeät silmät ja korvat sekä iskevä reservi koko Läntisen Suomen alueella - meiltä on jo nyt valmistumassa kymmenen komppaniaa. Pitää muistaa korostaa, että maakuntakomppania ei ole upseeri- tai aliupseerikerho, vaan vakaviin tehtäviin valmistautuva joukko koulutettuja ja valittuja - testattuja erikoismiehiä ja naisia - yhteen hiileen puhaltavia sotilaita. Tulevaa reserviä ajatellen moni ehkä on seurannut huolestuneena keskustelua nykypäivän nuorisosta ja varusmiehistä. Tässäkin meidän esiintuomat asiat ovat tosia: - fyysinen kunto on keskimäärin laskenut etenkin viimeisen noin 20 vuoden aikana.
- palvelukseen astuvien varusmiesten keskipaino on noussut 8 kiloa kymmenessä vuodessa.
Mehän kaikki tiedämme syyt tähän: liian vähäinen kulutus ja toisaalta energian saannin helppous. Elintason nousun seurauksia - jos harrastetaankin urheilua, hyötyliikunta on vähäistä. Pitkäkestoiset ns. sotilaslajit eivät ole erityisen suosittuja. Mainitsin, että energian saanti on helpompaa - nimenomaan välipalojen hinta on aiempaa halvempaa ja saanti helppoa - ennen limsapullon sai ehkä viikonloppuna ja se oli 1/3 litraa, nyt se voi olla jokapäiväistä ja koko 1 - 1 ½ litraa. Esimerkkejä voi jatkaa oluella, sipseillä, hampurilaisilla jne. Ei se, että niitä on, ole mitenkään paha, vaan se jokapäiväisyys. Tämä kaikki edellä kertomani nuorista on vain kolikon tummapuoli. Luvut ovat keskiarvoja, on paljon erittäin urheilullisia ja aktiivisia nuoria, mutta valitettavasti on niitä ongelmatapauksiakin. Haluan kuitenkin korostaa, että suurehkosta palveluksen keskeyttämisluvusta huolimatta se joukko, joka suorittaa palveluksen loppuun on parempaa kuin koskaan, johtajat on valittu ja koulutettu aiempaa tehokkaammin - joukko on harjoitellut ja tottunut aselajien väliseen yhteistoimintaan oikeassa sodan ajan kokoonpanossa
- osaavat käyttää nykyaikaisia taisteluvälineitä hyvin
- läpikäyneet pitkät ja raskaat harjoitusvaiheet
- sotilaallisen taidon ja tiedon kehitys on ollut tarkan seurannan ja arvioinnin alaisena
- ja niin edelleen.
Veteraanit ja me kaikki voimme olla huoleti. Maanpuolustajia ja hyviä reserviläisiä on tulevaisuudessakin. Enkä kanna huolta heidän vertaamisestaan ammattisotilaisiin. Ehkä toimintaelokuvat antavat vääriä mielikuvia. Ja erikoisjoukot, jotka ovat pieni vähemmistö, voivat olla eri asia - mutta meilläkin on vertailun kestäviä erikoisjoukkoja. Meillä on nimittäin jo pitkään ollut mahdollisuus toimia yhdessä eri maiden sotilaiden kanssa kriisinhallintatehtävissä. Olemme voineet tehdä vertailuja ja vaihtaa kokemuksia niin jokapäiväisessä palveluksessa ja erilaisissa sotilaallisissa kilpailuissa. Tulos on meille hyvinkin mairitteleva: motivoitunut ja valittu reserviläinen siviilitietoineen ja koulutuksineen kestää vertailun, ja tiimityöskentelyssä ero kasvaa eduksemme. Toimintamme on saanut kansainvälisissä tehtävissä kiitosta ja tunnustusta. Suhtaudumme tehtäviin pragmaattisesti ja meillä ei ole rasitteita toimia Afrikassa, Kosovossa tai Afganistanissa. Kykenemme myös toimimaan hyvin eri kriisinhallintaorganisaatioiden lipun alla - on sitten kyse EU-, NATO-, YK- tai ETYJ- operaatio. Nähdäkseni meillä ei ole mitään syytä eikä perustetta remonttiin puolustusratkaisussamme. Toki ainahan on seurattava kehitystä ja järjestelmää päivitettävä. Hyvät kuulijat Haluan luovuttaa tässä yhteydessä LSSL:n standaarin 60-vuotiaalle Naantalin Reserviupseerit ry:lle. Pyydän puheenjohtajaa noutamaan. Toivotan yhdistykselle edelleen menestystä ja myötätuulta toiminnassanne. Ja hyvä yleisö, Toivotan Teille kaikille mukavaa maanpuolustusjuhlan jatkoa ja erinomaista kevään odotusta. |
